Tarkastelen, millaiset ovat kielten maistereiden tehtävänaloja ja työnkuvia sekä millaista osaamista työtehtävät vaativat. Olen kuunnellut neljää alumnitarinaa, jotka on toteutettu haastatteluina. Videotallenteet ovat osa KiVi töissä -sarjaa. Alumnitarinoiden lisäksi pohdin lopuksi ryhmämentoroinnista, johon ilmoittauduin osana kurssia, saamiani eväitä ja nousseita ajatuksia.
Kuuntelin Veera Pullisen haastattelun, ja hän työskentelee Oslossa Suomen suurlähetystössä, puolustusasiamiehen assistenttina.
Työnkuva: Veeran työnkuvaan kuuluu kaikkien käytännönasioiden pyörittäminen, kuten hallinnolliset asiat (henkilö- ja taloushallinta). Iso osa työtä on turvallisuuspoliittista seurantaa ja raportointia Suomeen. Veera seuraa etenkin Tanskan ja Islannin mediaa. Veera tekee töitä kolmella kielellä (suomi, englanti ja norja). Hän tekee töitä yhdessä puolustussektorin, viestintäryhmän ja taloustiimin kanssa. Puolustusasiamiehen assistentin työ on monipuolista, eikä tavallista työpäivää voi tarkoin määritellä. Työ sisältää enimmäkseen kirjoittamista, asioiden raportointia, kokousten ja tapaamisten järjestämistä sekä seminaarien/webinaarien seuraaminen.
Kielen ja viestinnän osaaminen sekä vaatimus työssä: Työssä on hyötyä viestintäosaamisesta (etenkin organisaation sisäinen ja ulkoinen viestintä on oleellisessa asemassa). Veeran työ on monipuolinen viestinnän näkökulmasta, ja viestijän tulee käytännössä olla ajan tasalla ja reagointivalmiina jatkuvasti. Viestijä seuraa muuttuvia tilanteita ja reagoi nopeasti niiden suhteen, joten työ vaatii reagointikykyä, joustavuutta ja soveltavuutta. Yliopisto-opinnot on opettaneet myös toimimaan itsenäisesti, sillä opintoja on saanut ja joutunut suunnittelemaan sekä aikatauluttamaan itse (geneerisenä taitona läpi opiskelun). Eniten hyötyä on ollut kielitieteellisestä osaamiskokonaisuudesta, jonka on saanut yliopistossa: Veeran pääaine oli ruotsin kieli ja sivuaineena hän opiskeli viestintää. Hänen mukaansa esimerkiksi Mediasuhteet-kurssista on ollut hyötyä työssä.
Puolustusasiamiehen assistentin työn hyvät ja vaativat puolet: Veeran työ on nopeatempoista ja monipuolista, mikä on sekä työn hyvä että vaativa puoli: työssä on aina tekemistä ja säpinää, mutta toisaalta nopeatempoinen ja monipuolinen työ luo haasteita aikataulutuksen ja työn organisoinnin suhteen. Työ on myös mukavan yhteisöllistä, sillä Veera pääsee tekemään töitä eri yhteisöjen ja työryhmien kanssa. Työ mahdollistaa myös ammatillisen kasvun, sillä työpaikka järjestää koulutuksia.
Kuuntelin Vilma Paavilaisen haastattelun, ja hän työskentelee puolustusministeriön tiedottajana.
Työnkuva: Vilman työnkuva on tiedottaminen (ajankohtaisviestintä viestintäosastolla). Hän vastaa ajankohtaisviestinnästä (esim. siitä, mitä ministerit tekevät, minne he matkustavat tai millaisia teemoja politiikassa on meneillään). Vilman työnkuvan keskiössä on siis ulkoministeriön sisäinen viestintä, eli hän huolehtii sisällöntuotosta ja järjestää myös tilaisuuksia (koronan takia tilaisuudet ovat siirtyneet virtuaaliseen muotoon, mikä on muuttanut hieman työnkuvaa). Vilman työnkuva on monipuolinen ja vaihtuva, minkä vuoksi tavanomaista päivää on haastavaa kuvailla. Työn voi selkeyttää niin, että se sisältää kirjoittamista, audiovisuaalisten materiaalien käsittelyä (kuvaaminen, editointi), puhumista, haastattelua ja esiintymistä. Hän myös kouluttaa henkilöstöä eri järjestelmien käyttöön sekä tekstilajien tuntemukseen. Päätekstilajeina ovat uutinen ja artikkeli. Joskus työhön liittyy myös pidempiaikaiset projektit, kuten Suomen hakeminen YK:n ihmisoikeuksien neuvostoon. Hakuprosessi sisältää paljon palavereja, kampanjointia ja raportointia aiheesta.
Kielen ja viestinnän osaaminen sekä vaatimus työssä: Työssä on ollut hyödyksi viestinnän ja etenkin organisaatioviestinnän osaaminen. Vilma on valmistunut kandiksi yhteisöviestinnästä (maisterin tutkinnon hän on suorittanut valtio-opista), mutta hän kertoo identiteettinsä olevan vahvasti viestijä. Työkielinä hänellä on suomi, ruotsi ja englanti, eli kielten osaamisesta on hänen työssään hyötyä. Hänen mukaansa viestinnän opinnot ovat muodostaneet pohjan osaamiselle, jotta töissä pystyy perustelemaan, miksi jokin viestinnällinen asia kannattaa tehdä tietyllä tavalla. Vilma ei nosta mitään yksittäistä kurssia hyödylliseksi, vaan kokee pikemminkin, että viestinnän kokonaisuus ja sen osaaminen ratkaisevat. Osaaminen on hänestä merkittävää, mutta lopulta asenne ratkaisee. Työssä ovat auttaneet myös politiikan ja yhteiskuntatieteiden opinnot sekä sosiologian yksittäiset kurssit (hän on käynyt sekalaisia kursseja, kuten ilmastonmuutoksen sosiologiaa ja kyberturvallisuutta). Viestintäosaamista organisaatiotasolla voi hankkia myös järjestötoiminnasta, ja Vilma toimikin omana opiskeluaikanaan ainejärjestön puheenjohtajana.
Puolustusministeriön tiedottajan työn hyvät ja vaativat puolet: Työn hyvä puoli on sen laaja-alaisuus ja monipuolisuus. Työ on käytännönläheistä, mutta samalla pääsee toimimaan laaja-alaisten asioiden ympärillä. Oman työn ja aikataulujen suunnittelu on toisaalta haastavaa: Useita tehtäviä ja ne tulee saattaa valmiiksi ajoissa. Tehtäviä tulee priorisoida, jotta ne tulee tehdyiksi, vaikkakin ei täydellisesti. Työn hyvä puoli on myös sen yhteisöllisyys, sillä Vilmalla on työpari. Työpaikan ilmapiiri on myös kannustava, sillä lisäkoulutukseen ja itsensä kehittämiseen kannustetaan aina. Työssä pääsee näin tutustumaan muihin osa-alueisiin, kun kouluttautuu jatkuvasti lisää ja työskentelee eri ihmisten kanssa.
Kuuntelin Irina Nordlundin haastattelun, ja hän työskentelee projektipäällikkönä viestintätoimistossa (Kumppania oy).
Työnkuva: Irina työskentelee viestintätoimistossa, joka tarjoaa viestintäpalveluja yrityksille ja julkiselle sektorille (esim. sairaalat ja kunnat). Hän työskentelee erilaisten projektien parissa. Työnkuvaan kuuluu julkaisujen tuottaminen esimerkiksi aikakauslehtiin tai oppaisiin. Työskentelylle on tyypillistä, että useita eri projekteja ja niiden suunnittelua sekä koordinointia on tekeillä yhtä aikaa. Työnkuvaan kuuluu erilaisten tekstien editointi ja artikkelien kirjoittaminen asiakkaan tarpeisiin. Käytössä on siis monenlaisia tekstilajeja, jotka riippuvat viestintätilanteesta (aikakauslehdet, artikkelit, talousraportit). Irina tekee haastatteluja asiakkaan edustajan kanssa ja kirjoittaa niitä auki. Työhön kuuluu myös palaverit asiakkaiden ja kollegoiden kanssa. Irinan mukaan päivät asiakkaiden kanssa ovat etenkin vaihtelevia.
Kielen ja viestinnän osaaminen sekä vaatimus työssä: Irina on opiskellut yliopistossa pääaineenaan suomen kieltä. Sivuaineina hänellä on ollut kirjallisuus, kauppatieteet ja viestintä. Työssä on ollut hyötyä etenkin opituista tekstitaidoista: on tärkeää osata tarkastella, kenelle tekstiä kirjoitetaan (kohderyhmä), mitä kirjoitetaan ja miten kirjoitetaan. Kieli- ja viestintäopintojen pohjalta tekstin tuottaminen on helppoa: Irinalle on tullut kyky tarkastella ja tuntea eri tekstilajien piirteitä niin, että hän ei tarvitse aina mallia kirjoittamilleen teksteille. Työn kautta vahvistuu rutiini etenkin työelämän tekstilajien kirjoittamiselle. Irinan mukaan työssä tarvitaan myös itsesäätelyä ja asioiden priorisointia, mitä on oppinut yliopisto-opintojen aikana.
Viestintätoimiston projektipäällikön työn hyvät ja vaativat puolet: Työn hyvä puoli on se, että asioita voi tehdä rinnakkain. Työ on siis monipuolista ja vaihtelevaa, mutta toisaalta myös hektistä. Koska työ on monipuolista, on haasteena asettaa omalle työlleen rajat.
Kuuntelin Meri Luoman haastattelun, ja hän työskentelee suomi toisena kielenä -opettajana (S2) Edinburghin yliopistossa, Skotlannissa.
Työnkuva: Meri opettaa suomea iltakursseina kerran viikossa. Kursseilla käyvät opiskelijat ovat suurimmaksi osaksi töissä käyviä. Opetus on kansalaisopistomaista. Meri opettaa myös suomikoulussa lapsia sekä antaa yksityistunteja oppilaalle. Opetustyö pitää sisällään oppituntien suunnittelua, materiaalien tekemisestä sekä eriyttämistä. Työ vaatii myös luovuutta ja kokeilunhalua, jotta uusia ideoita ja toimintatapoja syntyy opetukseen.
Kielen ja viestinnän osaaminen sekä vaatimus työssä: Meri on koulutukseltaan suomen kielen ja kirjallisuuden aineenopettaja (pääaineena suomen kieli, sivuaineina kirjallisuus ja pedagogiset opinnot, erikoisosaamisena suomi toisena kielenä). Suomen kielen opintosuunta on luonnollisesti tuonut kieliosaamista. Merin mukaan hyötyä on myös siitä, että tiedostaa oman opetusfilosofiansa, eli on tietoinen omasta opettajuudestaan. Hänen omassa opettajuudessaan nousee esille käyttöpohjaisuus (kieli käytössä) ja kommunikatiivisuus. Hyötyä on myös opituista ja hyvistä vuorovaikutustaidoista sekä kyvystä tiimityöskentelyyn. Työssä on hyötyä myös englannin kielen osaamisesta, koska Meri on ainoa suomenkielinen opettaja Edinburghin yliopistossa. Lopuksi Meri nostaa esille, että työssä on ollut hyötyä uteliaisuudesta, seikkailumielestä, luottamuksesta, nöyryydestä, joustavuudesta ja laajasta yleistiedosta (nämä ominaisuudet ovat karttuneet yliopisto-opinnoista, viestintäopinnoista sekä yleisesti peruskoulusta).
Suomi toisena kielenä -opettajan työn hyvät ja vaativat puolet: Opettajan työ on itsenäistä, mikä mahdollistaa vapauden toimia ja olla luova. Työssä voi aina keksiä ja kokeilla uusia tapoja opettaa. Työ on siinä mielessä myös vaihtelevaa, koska opetettavat henkilöt ja heidän taitotasonsa vaihtelevat – näin ollen työssä pääsee eriyttämään opetusta eri tavoin. Haasteena opetuksen kannalta on se, että Meri näkee opiskelijoitaan vain kerran viikossa. Kysymykseen nouseekin se, miten hän onnistuu sitouttamaan opiskelijat opiskeluun. Meri on esimerkiksi keksinyt vapaaehtoista ja kieliopintoja tukevaa iltapäivätoimintaa, johon opiskelijat voivat halutessaan osallistua. Meri antaa myös yksityistunteja, ja oppituntien hinnoittelu tuottaa haasteita. Hän nostaa esille myös sen, että ulkomailla asuminen on kasvattava kokemus, sillä siellä pääsee kyseenalaistamaan ja pohtimaan itseään sekä omia toimintatapoja.
Yleisiä huomioita KiVi töissä -sarjan alumnitarinoista: Edellä kuvatuissa alumnitarinoissa nousee esille se, että kieli- ja viestintätehtävät ovat hyvin monipuolisia sekä hektisiä, ja tavallista työpäivää on siten hankala kuvailla. Työtehtäville on ollut myös hyödyksi opintojen aikana suoritetut harjoittelut: Esimerkiksi suomi toisena kielenä -opettajan työskentelevä Meri Luoma sai opetusharjoittelun kautta tuntiopettajan työpaikan. Merin mukaan käytännön kokemus ja harjoittelut ovat todella hyödyllisiä ajatellen tulevaisuuden työelämää. Alumnit myös kertovat, että ihmisten tuntemisesta ja verkostoitumisesta on ollut hyötyä: Esimerkiksi Vilma Paavilainen on ollut ainejärjestönsä puheenjohtaja. Tästä pestistä on tullut osaamista organisaatioviestinnän näkökulmasta. Yliopisto-opinnot ovat opettaneet kokonaisuudessaan alumneille kieli- ja viestintäosaamista. Alumnit myös toteavat, että mielen syövereistä kaivetaan teoriaa ja tietoa tekemisen tueksi, mutta niin sanotusti "kirja kainalossa" ei tehdä töitä. Käytäntö opettajaa ja töissä tulee jatkuvaa kehitystä. Omaa osaamista on päässyt hahmottamaan myös esimerkiksi yliopiston tarjoamasta ryhmämentoroinnista: Irina Nordlund on käynyt ryhmämentoroinnin, ja kurssi auttoi häntä hahmottamaan omia vahvuuksiaan ja mielenkiinnon kohteitaan.
Suoritin itse myös kurssin ohella ryhmämentoroinnin, ja olin osana Sirkku Lesosen vetämää ryhmää. Ryhmässä puhuttiin yliopiston jatko-opinnoista ja tutkijan urasta. Kieli- ja viestintätieteiden opiskelijalla on mahdollisuus jatkokouluttautua omalle alalle ja tehdä väitöskirja: jatko-opinnot vaativat luonnollisesti haun, tiedon väitöskirjaohjaajista ja rahoituksesta (tähänkin on tarjolla apurahahakuja). Sirkku on kirjoittanut itse väitöskirjan, joten häneltä sai mielenkiintoisia näkökulmia tutkijan työhön liittyen. Mentoroinnin kautta aloin itsekin pohtimaan omaa urakehitystäni.
Kommentit
Lähetä kommentti